Projekti nukkekoti

Äitini löysi eräältä kirpparilta kivan nukkekodin raakileen, joka tosin oli kokonaan vaaleanpunainen. Siis väri oli sellainen kamala kaheksankytluvun vaaleanpunainen. Mutta hinta varsinkin oli kiva, 7 eurolla lähti talo, iso kasa kalusteita ja kaksi nukensänkyä petivaatteineen. Talosta ei harmi vaan tullut otettua yhtään kuvaa alkuperäisenä.

Mutta kun nukkekoti sai ensin ikkunat joka huoneeseen, vähän maalia pintaan ja nyt lopulta tapetit Tilda-papereista, niin tulipa siitä vähän eri näköinen. Alun perin aioin maalata talon muuten kokonaan valkoiseksi, mutta katon, rappuset ja ikkunan puitteet harmaiksi. Rappusia ei kuitenkaan saanut pois ja niiden maalaaminen eri väriseksi kuin lattia ja katto olisi ollut aika hankalaa, joten niistäkin tuli valkoiset. Katto on vaaleanharmaa ja samalla värillä on maalattuna pari metriä muovilistaa, josta on tarkoitus tulla ne ikkunan puitteet, kunhan mies saa ne joskus pätkittyä.

Kalusteet olivatkin sitten ihan täydelliset sellaisenaan. Settiin kuului vaikka mitä ihanaa, kuten keinuhevonen, kaappikello, syöttötuoli ja pinnasänky. Saa nähdä, innostutaanko vielä sisustamaan nukkekotia enemmän. Jotain tauluja ja verhoja voisi olla kiva laittaa sinne, valoista puhumattakaan. Mutta toistaiseksi tämä on hyvä tällaisena.

Nimeä nukkekodilla ei vielä ole, siksi nimikyltti ammottaa vielä tyhjyyttään. Mutta hautumassa se jo on, joten ehkäpä tässä joku päivä saan kyltin valmiiksi.

Samoilla tulilla

Tai ainakin samalla kuvalla syntyi vielä yksi applikointi. Meillä Pikkusisko on nykyään hirmuisen tarkka siitä, että mikä pipo tai hattu laitetaan päähän, kun lähdetään ulos. Ainakaan toistaiseksi mitään nauhallista hattua ei ole saanut laittaa päähän, joten piti perustrikoopipojen tilalle tehdä pari vähän paksumpaa ja hyvin korville tulevaa syksypipoa. Bampipipossa on fleecevuori ja velourisessa perhospipossa on vuorina joustrofrotee.

 

Jos Pikkusisko on tarkka pipoista, niin Poika on sitten vuorostaan tarkka kaulurista. Kaikki ne kuulemma kutittaa tai on muuten huonoja. Eli tässä taas pari yritystä saada kaulaa suojattua näissä syksyviimoissa. Eka versio on harmaasta neuloksesta, mutta se ei joustanutkaan tarpeeksi mahtuakseen hyvin Pojan pään yli, joten kauluri tulee ehkä Pikkusiskon käyttöön tai sitten ei. Petroolinsininen kauluri on tehty resorista ja se on kokonaan kaksinkertainen, jotta sain saumat piiloon kaulurin sisään. Tästä tuli sopivan kokoinen, joten jos vielä tulee valitusta huonosta kaulurista, niin taidan luovuttaa tämän taistelun.

Ja taskusta lennähtää perhonen... Ei kun raketti...

Näitä kylpytakkeja on kyllä tehty hartaudella. Ajatuksen tasolla useampi kuukausi ja konkreettisestikin taisi mennä kaksi kokonaista viikkoa, vaikka joka päivä yritinkin ehtiä tekemään ainakin jotain.

Täytyy kyllä taas sanoa, ettei applikointi ole minun juttuni ollenkaan. Into lopahtaa aina jokaisen työvaiheen välillä ja aikaa menee tolkuttomasti ihan vaan miettimiseen, että jaksaako lähteä yläkerran ompeluhuoneesta alakertaan tietokoneelle etsimään sopivaa kuvaa tai silittämään sitä kiinni tai jaksaako missä välissä vaihtaa paininjalkaa tai langan väriä tai jotain. Siis ihan silkkaa laiskuutta, mutta se ilmenee aina eniten applikointien yhteydessä. Vaikka sitten aina tykkäänkin lopputuloksesta. Tietysti, jos applikoisi enemmän, niin silloin varmaan kuvia olisi jo katsottuna valmiiksi ja voisi tehdä enemmän sarjatyötä, mikä helpottaisi hommaa.

 

Mutta koska näitä kylpytakkeja tehtiin hartaudella ja koska olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, niin kuviakin on nyt sitten roppakaupalla. Pikkusisko ei kylläkään oikein ilahtunut, ei kylpytakista, eikä kuvaussessiosta, niin kuin tästä seuraavasta kuvastakin näkyy. Mutta kylpyyn ei päässyt ennen kuin äiti oli saanut kuvansa otettua. :) 

Kaavana tämä Robot Dog oli hyvä, vaikka ihmeen lyhyt. Pojan kylpytakin helmaan lisäsin summassa 10 cm ja Pikkusiskon takkiin 6 cm, ja mielestäni näistä tuli ihan passelin pituiset. Muuten tein kaavan mukaan enkä soveltanut ollenkaan. Hihat on molemmilla vielä pitkät, mutta se oli tarkoituskin, kun uusia kylpytakkeja ei ole tarkoitus tehdä tai ostaa ainakaan pariin vuoteen.

 

• Kaava: Ottobre 6/11, Robot Dog
• Koko: 86 cm ja 104 cm
• Kankaat: Joustofrotee Eurokangas

Peuroja pienelle

Kaveripiiriin syntyi pieni tyttö, jota lahjoin syksyisellä liivimekolla. Keltainen velour yhdistyi peuratrikoon jämiin ja yläosan vuoritin pallotrikoolla. Kaava on aikoinaan valmismekosta piirretty 62-senttinen, nyt lisäsin vaan joka suuntaan hieman enemmän saumanvaroja, joten lopputulos sopinee alta parikuiselle vauvalle, tai ei ainakaan jää pieneksi aivan heti. Pitkästä aikaa oli oikeasti kiva ommella, eikä ollut vaan "pakko" saada jotain aikaiseksi. :)

• Kaava: Lindexin mekosta piirretty
• Koko: n. 68 cm
• Kankaat: Velour Royal-tuotteelta, trikoo Metsolasta ja resori Fabriinasta

Raidallista lämmikettä

Aloitin peruslapaset hiekkalaatikkoneuleeksi jo keväällä, heti kun vaan tarkeni olla ulkona ilman hanskoja. Loppujen lopuksi tämä kesä meni kuitenkin aika lailla nollakutomisella. Nyt taas syksyn myötä on tullut istuttua iltaisin puikot kädessä sohvalla, joten saanen esitellä ensimmäisenä omien käsien lämmikkeeksi tasaraitaiset lenkkeilylapaset. Edellisillä onkin menty niin monta talvea, että kiva saada vähän vaihtelua! Pidemmittä tarinoitta, kuvat puhukoon puolestaan.

 

• Malli: Oma peruslapanen
• Lanka: Novita 7 veljestä, 60 g.
• Puikot: 3,5 mm

Koneiden kuvia ja kierrätystä

Huh, tämän syksyn pakollinen alusvaateompelu on nyt tehty. Pitkiä kalsareita on kirppareilta metsästetty riittävästi, joten niiden ompelulta säästyn tänä syksynä. Aluspaitoja sen sijaan tarvittiin kipeästi, vaikka viime syksynä ommelluista mahtuukin onneksi vielä kolme neljästä.

Näissä paidoissa halusin käyttää ehdottomasti omia vanhoja t-paitoja, jotta kangas on takuupehmeää ja jotta pääsisin mahdollisimman helpolla. Tällä kertaa sain säilytettyä pari kaula-aukkoa ihan sellaisenaan ja jopa yhden paidan hihojen istutuksen. Hihojen ja helmojen tikkauksiakaan ei tarvinnut ihan joka paitaan ommella uusiksi. Kaavana paidoissa on Ottobren (3/11) Monster Car koossa 104, suurennetulla kaula-aukolla ja pidennetyllä helmalla.

Paitojen piristykseksi painoin jokaiseen erilaisen ajoneuvon ja Poika halusi myös painaa omat kuvansa. Aikani pyöriteltyäni sitä vanhaa t-paitaa, johon poika kuvansa panoi, päätin saumuroida siitä yksinkertaisen tyynyn, josta tulikin aika hauska sisäpallo. Sillä leikittiin äsken mm. polttopalloa. :)

Into palaa pätkittäin

Sain vihdoin ommeltua valmiiksi kesätopin, joka on odottanut leikattuna alkukesästä asti. Eipä se tälle kesälle ehtinyt käyttöön, mutta onpahan ainakin ajoissa valmis ensi kesää varten. Lisäksi olen tehtaillut pipoja omaan ja siskontyttöjen käyttöön. Ylimmässä pipokuvassa yksi on omaan päähän ja loput kummitytölle, kaikki tällä mallilla ommeltuja. Tähtipipot ovat Pojalle ja neliöpipot siskon kahdelle nuorimmalle tytölle. Kivasti sain taas muutaman kangaspalasen pois hyllystä tilaa viemästä!