Aita

Nyt pakkasten tultua ehdin esittelemään meidän kesän pitkäaikaisprojektia. Nimittäin aitaa. Ihmeen kauan siihen meni, että aita oli vihdoin valmis, kun vietiin montaa projektia yhtäaikaa eteenpäin ja esim. uuden kotikaupungin rautakauppojen valikoima oli ihmeen rajallinen verrattuna vanhaan kotikaupunkiin. Emme siis meinanneet löytää porttia mistään. Onneksi luottorautakauppa pelasti ja saimme haettua sopivan portin tuolta tunnin ajomatkan päästä. Toiseksi aidan linja taisi muuttua alkuperäisestä suunnitelmasta ja mittauksesta, sillä aitaelementtejä jouduttiin hakemaan aina vaan lisää ja lisää.

Tästä junaradasta lähdettiin liikkeelle ja maalauksia suoritettiin hartaasti useammassa erässä. Pihalla on myös vastavalmistunut sivuportti, mutta sen maalauksen kanssa oltiin liian hitaita ja laiskoja, ja nyt on pakko myöntää, että se homma jäi kevääseen.

Aita rajaa pihasta sen alueen koirien ulottumattomiin, mihin parkkeerataan autot. Aita kulkee siis autotallin nurkalta vinosti kohti pensasaitaa ja pihan rajaa. Hyvin toimiva portti oli ehdoton edellytys, sillä portista kuljetaan sekä pyörien, että roskapussien ja kauppakassien kanssa, ja muutenkin rampataan lukemattomia kertoja päivässä. Lasten piti pystyä avaamaan ja sulkemaan portti helposti. Ja aidan piti tietysti pitää koirat pihassa. Muualla piha on aidattu verkkoaidalla, joka kulkee pensasaidan vieressä.

Ja kun nyt kerran ollaan pihapostauksessa, niin vilautan paria hyvää löytöä paikalliselta kirpparilta. Oli muuten hyvä kirpparikäynti muutenkin, kun löysin lapsille mm. uudenveroisia toppatakkeja pilkkahinnalla. Mutta tällainen puulaatikko odotti siellä minua kahden euron hinnalla ja heti visioin sen täyteen havuja. Vanhasta tottumuksesta olin jo lähdössä hakemaan havuja metsästä, kunnes muistin, että onhan meillä omallakin pihalla kuusia...

Tämä kynttelikkö ei myöskään montaa euroa maksanut. Ensi kesänä rakennellaan varmaan jotain pergolaa jonnekin pihalle ja sinne tämä sopii roikkumaan kuin nenä päähän. Jos en keksi sille jotain täydellistä paikkaa jo ennen sitä. Harmittavan vähän on kyllä tullut toistaiseksi käytyä tämän uuden paikkakunnan kirppareilla. Pitää alkaa käymään useammin, kun sieltä näyttää löytyvän kaikkea kivaa!

Terassin väripilkku

Etuterassilla jatketaan vielä. Ilmojen kylmettyä nostin edellisessä postauksessa näkyvän ruukkuruusun sisälle ja tilalle laitoin väripilkuksi syklaamin, joka kestää pakkasiakin jonkin verran. Olen koirien kanssa aamulenkeillä tuonut metsästä aikamoisen kasan käpyjä, joten niistä voi sitten askarrella terassille jotain kivaa, kunhan kukkakausi on lopullisesti ohi. Harmittaa, kun muutama vuosi sitten liimailin kokoon ison käpykranssin, mutta kesäkuisessa muutossa se jäi edellisen asunnon oveen. Eli toisin sanoen luultavasti se on jo roskissa. Nyt sille olisi ollut tarvetta, mutta muuttokuormassa ja -stressissä en halunnut tuoda mukana mitään turhaa. Talvinen käpykranssi tuntui vissiin juhannuksen tienoilla turhalta... Nyt siis pitäisi ehkä liimailla uusi.

 Illat alkavat olemaan jo sen verran pimeitä, että lyhty valaisee terassia juuri sopivasti.

Uudistuksen aika

Pari viikkoa sitten siivosin etuterassin syksyisempään tai talvisempaan ulkoasuun. Se on kumma, miten joka vuosi on ihana nakata kesäkukat pois, vaikka keväällä niitä hankkii roppakaupalla ja maksaa niistä maltaita. Syksyn kunniaksi myös blogin ulkoasu koki pienen päivityksen. Edellinen bannerikin oli aikakaudelta, jolloin lähinnä neuloin. Jo useamman vuoden blogi on ollut enimmäkseen ompelublogi, mutta nyt muuton myötä luvassa on myös taloon liittyviä postauksia. On siis hyvä aika uudistua.

Voi olla, että olen syyskuussa hieman ajoissa jouluvalojen suhteen, mutta sovitaanko, että ne ovat talvivalot. Tai pimeimmän vuodenajan valot. Joka tapauksessa ne näyttävät jo nyt iltaisin mukavilta terassilla. Sekin on omakotitalossa kivaa, ettei ole joka vuosi se taloyhtiön ensimmäinen outo lintu valojen kanssa.

Mummokoira oli suhteellisen valppaana vahtimassa kuvauksen onnistumista. 

Leikkimökin avajaiset

Muut ovat varmaan jo laittaneet leikkimökin talviteloille, mutta meillä vietettiin vasta pari viikkoa sitten sen avajaisia. Mökin rakentamisestakin on ollut puhetta, mutta tässä nyt on kaikenlaista muutakin puuhaa ja upouuteen mökkiin lapset olisivat päässeet leikkimään ehkä vasta ensi kesän lopulla. Jos silloinkaan. Ja kalliimmaksikin se olisi tullut. Joten päädyimme helppoon ratkaisuun ja ostimme mökin valmiina tori.fi:n kautta.

Mökki tuotiin pihaan myyjän toimesta ja vaikka se oli vanha, niin silti hyväkuntoinen. Lattialla oli muovimatto ja sen alta paljastui pätkistä kasattu lautalattia. Seinät olivat keltaiset ja katto mintunvihreä. Ikkunoista roikkuvat verhot olivat aitoa retroa.

 

Leikkimökki ei ollut vielä edes omalla paikallaan, kun ensimmäisenä sudittiin sisäseiniin ja -kattoon uusi maalikerros. Pikkusisko vähän kyllä protestoi keltaisten seinien maalaamista, koska keltainen tuntuu olevan nyt lempiväri (pinkin ja vaaleanpunaisen ohella tietysti!).

Seuraavaksi kaivettiin mökin perustukset ja siirrettiin se oikealle paikalleen. Vanha puulattia jätettiin paikalleen ja laitettiin siihen päälle laminaatti. Lankkulattia olisi ollut kivempi, mutta sitä ei ollut ennestään saatavilla tarpeeksi, eikä uutta materiaalia viitsitty lähteä ostamaan. Laminaattia saatiin siis ilmaiseksi, mutta saa nähdä, kestääkö se kosteassa mökissä kuinka kauan. Jos se menee huonoksi, niin ajan kanssa lattia voidaan taas uusia ja laittaa tilalle parempi materiaali.

Ja sitten olikin jo sisustuksen vuoro! Koska kesä oli jo lopuillaan, niin mökki sisustettiin jo olemassa olevilla jutuilla. Ensi kesänä sitä voidaan sitten miettiä tarkemmin. Pikkusiskon mielestä tumma lattia oli ruma, joten sen ja lisäksi keltaisten seinien menetyksen kompensaationa laitoin lattialle keltaisen maton, joka on ollut omassa lapsuudessani lastenhuoneen mattona.

Seinille laitettiin edellisen asunnon lastenhuoneen tauluja ja Ikean lastenhuoneen pöydän päälle nidoin vahakankaan. Sohva muotoutui puulaatikosta, johon laitettiin saranoilla aukeava kansi ja siihen päälle pieni patja. Sohvan sisään on siis hyvä jemmata aarteita. Seinähyllykkö ja peili löytyivät ajelehtimasta täältä uuden kodin autotallista, joten kiikutin ne leikkimökkiin. Hyllykkö täyttyi myös heti Hyvin Tärkeillä Aarteilla. :)

Pöydän kaveriksi löytyi kirpparilta kaksi eri väristä pientä jakkaraa. Limenvihreä ja oranssi sopivat juuri sopivasti mökin väreihin. Mökin terassille tulee varmaan ensi kesänä kiinteä penkki, mutta toistaiseksi omasta lapsuudesta peräisin oleva Maija Mehiläinen -aurinkotuoli löysi siitä oivan paikan.

Ensi kesänä mietitään sitten enemmän mökin ulkoasua. Itse haluaisin maalata mökin valkoiseksi, jolloin se olisi saman värinen kuin talo. Mutta lapset ja mies ovat sitä mieltä, että punainen on just hyvä. Myyjä oli tänä kesänä maalannut mökin valkoiset osat, joten niitä ei tarvitse heti kunnostaa, mutta terassin lattialle täytyy tehdä jotain ja katto ainakin pestä. Ja ensi kesänä päästään myös rakentelemaan enemmän tätä osaa pihasta, siis leikkipihaa, jossa tämä mökkikin seisoo. Pää alkaa olla jo täynnä ideoita!

Muutoksen kesä

Blogi on viettänyt hiljaista eloa tänä kesänä, vaikka oikeassa elämässä on tapahtunut paljon. Olemme tätä nykyä kaukana kotoa. Vai oliko se sittenkin paluu kotiin? Joka tapauksessa osoitteemme vaihtui alkukesästä yli 500 kilometrin päähän vanhasta, joka tarkoitti sitä, että sokkeloinen rivitaloneliö vaihtui ihanaan väljyyteen ja omaan tupaan, postimerkin kokoinen piha kasvoi eksponentiaalisesti ja tehtävien töiden lista räjähti käsiin.

Tästä lähdetiin...

...ja tänne päädyttiin.

30 vuotta vanhat pinnat kaipaavat kipeästi uutta ilmettä. Aloitimme heti repimään tapetteja...

Ja sitä touhuahan riittää.

Ja riittää. Eikä loppua näy! Onko kenelläkään muuten vinkkejä, mitä tehdä ässätexin kanssa? Repiäkö pois, vai peittää jotenkin?

Maalaamistakin tietysti riittää ja lapset pistivät ranttaliksi sen kerran, kun pääsivät toteuttamaan itseään. :D

Ulkohommia ollaan aloiteltu, mutta pääosin ne saavat jäädä tuleville kesille. Polttopuita tarvitaan kuitenkin jo ensi talvena ja koirille aidattiin piha kauttaaltaan. Eläkeläiset ovatkin olleet todella onnellisia reilun kokoisesta omasta pihasta. Raivattavaahan tällaisessa vanhahkossa pihassa kyllä riittää ja myös kaikessa työkalujen ja muiden romppeiden määrässä, sillä emme päässeet muuttamaan ihan täysin tyhjään taloon...

Mutta nyt mahtuu lapsillekin puuhattavaa omalla pihalla! Kesäillat ovat myös siis täyttyneet esimerkiksi hiekkikseen ja tramppaan liittyvillä askareilla. Jonkun verran ollaan ehditty myös retkeilemään lähimaastoihin tutustuen. Vaikka itselleni maastot ovatkin jo lapsuudesta tuttuja. :)

Vihdoin meillä on myös ruhtinaallisesti pakastintilaa!

Mutta toistaiseksi suurin työ ollaan tehty kylpyhuoneessa. Mäntypaneelihirvitykselle piti oitis tehdä jotain, joten yhden seinän sudin jo heti muuton jälkeen saunasuojalla tummaksi.

Kylpyhuoneen ja takkahuoneen välinen ovi tuntui turhalta, joten se sai lähteä ja tilalle tuli kylppärin puolelle uutta paneelia, joka maalattiin valkoiseksi.

Entisen takkahuoneen, nykyisen työhuoneen seinään sen sijaan tuli yhtenäinen maalipinta.

Kylpyhuoneen kaakelit maalattiin valkoiseksi, jotta ihanat kasarikaakelit saatiin peittoon. Katto koki saman kohtalon ja kellastunut mänty vaihtui valkoisuuteen.

Ja tadaa! Muutos on melkoinen. :) Tarkoitus on tehdä kylpyhuone-kodinhoitohuone -akselille täysremontti muutaman vuoden kuluttua, mutta jospa näillä päästäisi sinne asti, ilman että alkaa silmiä särkemään joka kerta kun suihkussa käy. Allas meni myös vaihtoon, mutta sen asennus odottaa vielä viikonloppua.

Kodinhoitohuoneessakin jouduttiin parantamaan toiminnallisuutta vaikka kuinka, mutta se oli lähinnä lisäkaappien hommaamista, pöytätasojen fiksaamista ja kaappien ovien vaihtamista.

Iltapuhteiksi on myös riittänyt vaikka kuinka erinäisten uusien säilytyskalusteiden kokoamista. Mutta on mahtavaa, kun kaikelle on nyt vihdoin oma paikkansa ja tarpeelliset tavarat pystyy säilyttämään väljästi!

Tapetointia olisi myös luvassa muutaman seinän verran, mutta milloinkohan sen aika koittaa...? Isoimmista remonttikohteista kuten keittiöstä ja lattiasta puhumattakaan!

Ja jos jaksoit lukea tänne saakka, niin on varmasti selvää, miksei uusia ompeluksia ole valmistunut. :) Asunnon vaihdon ainut huono puoli on se, että oma ompeluhuone vaihtui ompelunurkkaukseen kodinhoitohuoneen nurkassa. Mutta kyllä siinäkin mahtuu oikein hyvin työskentelemään, vaikkakin ehkä kaavojen piirtäminen ja kankaiden leikkaus pitää vastedes hoitaa jossain muualla kuin ompeluhuoneen lattialla.

Vielä pari viikkoa sitten ompelunurkkaus näytti tältä, mutta nyt on jo kankaat ja muut tarvikkeet omilla paikoillaan. Kunhan vain muistaisi, että missä on minkäkin tarvikkeen uusi sijainti. Kuvassa näkyvä lipasto kaipaa pintaansa myös maalia. Mutta ehkäpä ne koneetkin alkavat laulaa piakkoin, kunhan suurimmat linjat alkavat uudessa kodissa näyttää tarpeeksi mukavilta. :)