Yhteenveto käsityövuodesta 2010

Perinteisesti kokosin taas yhteen kaikki vuoden aikana valmiiksi saadut käsityöt. Ensimmäisessä kollaasissa ovat neuleet ja toisessa ompelukset. Ihmeen paljon sitä taas sai aikaiseksi vauva/taapero-arjen keskellä, vaikka kesällä olikin alkuraskaudesta johtuen aika hiljaista.

Vuosi poikkesi edellisestä siinä mielessä, että vielä alkuvuodesta podin ompelukammoa ja uusien ompeluksien aloittaminen ahdisti. Neuleet olivat se tuttu ja turvallinen juttu. Vuoden mittaan mieli kuitenkin muuttui ja sain roppakaupalla itsevarmuutta ompeluun. Toisaalta sain sitten aika vähän aikaiseksi mitään suurempia tai monimutkaisempia neuleita. Ompelurintamalla tähän vuoteen ei onneksi enää kuulunut lähes ollenkaan kestovaippojen ompelua, mutta nyt laajensin sen sijaan lastenvaatteista myös vähän omien vaatteiden puolelle. Neulerintamalla taas keskityin aika pitkälle käyttämään oman lankavaraston kätköjä, enkä uusia lankoja ostanut paljoakaan.

Saas nähdä, millainen käsityövuosi 2011 tulee olemaan. Vauva-arki alkaa taas, ja lisäksi kiirettä tuovat Ukko 1v 9 kk ja koirien kanssa paluu treeni- ja kisakentille heti synnytyksestä toipumisen jälkeen. Silti toivon pystyväni jatkamaan käsityöharrastusta entiseen malliin, koska se on niin hyvää vastapainoa kaikelle muulle ja auttaa siis pitämään oman pääni kasassa.. :)

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille blogin lukijoille!

Ihan pienet haalarit

Vai potkuhousutko nämä oikeasti ovat. No, joka tapauksessa sain vielä tämän vuoden puolelle mahtumaan yhden ompeluksen. On kyllä tosi mukavaa tehdä näitä hempeän värisiä vaatteita, kun on tähän mennessä ommellut lähes ainoastaan pojalle. Lupaan kyllä, että värimaailma laajenee Sintin kasvaessa.. :) Ukon vauva-aikana meidän tuli käytettyä tosi huonosti mitään potkuhousuja tai haalareita, kun vaippaa piti olla vaihtamassa niin usein. Mutta ajattelin, että talvivauvalla olisi hyvä olla yhdet kunnolliset haalarit ihan lämmikkeen takia. Ja sellaiset, jotka äipän silmää miellyttävät ihan oikeasti. Lisäsin kuitenkin nappilistan eteen, että näiden pukeminen olisi mahdollisimman helppoa. Kaavat leikkasin aika summan mutikassa, tosin mittoja otin vähän parista vanhoista potkareista. Seuraavaksi on sitten luvassa vähän yhteenvetoa kuluneesta vuodesta!

• Kaava: Oma
• Koko: 56-62 cm
• Kankaat: Velour Lasten Metsolasta, resori Löytö-Palasta

Joululahjat

Nyt sitten on aika esitellä niitä itse tehtyjä joululahjoja. Kummitytön pipo-kaulahuivi-lapaset -setti onkin jo aiemmin näytetty, mutta nyt nämä muut. Päätettiin jo alkuvuonna miehen kanssa, että annetaan tänä jouluna lahjaksi sytykeruusuja, joten kananmunankennojen keräily aloitettiin myös ajoissa. Reilut 30 kappaletta näitä valmistui ja kuulemma toimivat hyvin! Meillä ei olekaan itsellä takkaa, joten ei pystytty testaamaan niiden toimivuutta etukäteen.

Miehelle valmistui salaa päivien mittaan villasukat ja yöasu. Täytyy kyllä taas sanoa, että miehen jalan kokoisten villasukkien tikuttaminen on harvinaisen tylsää, varsinkin, kun sukissa ei ole mitään ekstraa ja värimaailma on synkkä. Sukkien langat kaivoin lankalaatikosta, joten siinä syy synkkyyteen. Tummanvihreä lanka on lahjoituksena saatua seiskaveikkaa jostain muutaman vuosikymmenen takaa ja oli jännä huomata, että se oli ohuempaa kuin nykyiset seiskaveikat. 

Ja lopuksi Myllymuksujen merinovillasta saumuroidut kolmet villahousut. Tein vastaavat itselleni viime keväänä ja olen tykännyt niistä niin paljon, että päätin jo silloin antaa näitä joululahjaksikin. Kaava löytyi lehdestä SK 1/10.

Autojen myötä hyvän joulun toivotukset!

Tätä Lasten Metsolan joustofroteeta en voinut kerta kaikkiaan vastustaa, kun sen ekaa kertaa jossain blogissa näin. Joten pitihän sitä käydä ostamassa ja vielä joulunajan vilkkaimpana ostospäivänä. Piti pikkasen jonottaa, mikä on harvinaista tuossa liikkeessä! Kaava on oma tuttu ja kokoa 86 cm. Nyt on autopojalla taas uusi autopaita! :)

Nyt ompelukone hiljenee joulun ajaksi ja blogi samaten.

Tunnelmallista joulua!

Pikkuvaippoja

Jes, nyt nämäkin ärsykkeet on ommeltu alta pois! Vai voiko mikään olla tylsempää, kuin vaippojen ompelu? Ukon vaipattamisen alkuaikoina nb-vaippoja oli aivan liian vähän, joten näitä oli pakko tehdä jokunen kappale lisää. Tosin, nykyisin meillä on kuivausrumpu, joten likaiset vaipat saadaan tarvittaessa taas käyttöön nopeammin. Onneksi S- ja M-kokoisia vaippoja meillä on paljon, joten niitä ei tarvitse enää ommella lisää, olettaen, että samat vaipat sopivat Sintille.

Kaikki kuusi vaippaa ovat mummut-kaavalla ommeltuja sisätäyttiksiä. Olin leikannut nämä aikapäiviä sitten, joten ihan alusta ei onneksi tarvinnut nyt aloittaa. Päälikankaat ovat kaikki vanhoista t-paidoista ja sisäkankaat mikrofleeceä. Tai yhdessä on coolmax. Samalla surautin lisää joustofroteisia taittoimuja kahdesta Kontin lakanasta.

Nyt voinkin sitten jo täyttää nämä valmiiksi ja laittaa lipastoon odottamaan muiden vaippojen kaveriksi. Eilen sain jopa ensivaatteetkin pestyä ja laitettua esille. Sänky pitää vielä laittaa kuntoon ja sitten voinkin keskittyä rentoutumiseen näiden muutamien viimeisten viikkojen ajaksi. :)

 

Tilkkubody

Olen aloittamassa vaippaompelua ja löysin kaapin perältä vaippakankaiden seasta jo täysin unohtuneen, valmiiksi leikatun kietaisubodyn. Pari saumaakin oli ommeltu, mutta sitten homma oli jäänyt kesken. Viime keväänä taisin tämän leikata, kun kavereiden vauvoille ompelin jämäkankaista pikkubodyja. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämä on liian räikeä lahjaksi annettavaksi, eikä silloin ollut vielä tietoa omasta tulokkaasta. Nytkin katselin kankaita ensin sillä silmällä, että sopiikohan nämä yhteen ollenkaan, mutta sisu ei antanut periksi jättää ompelusta edelleen keskeneräiseksi. Nyt olenkin tosi tyytyväinen, sillä valkoinen resorikanttaus rauhoitti mielestäni kokonaisuutta hyvin ja lopputulos onkin aika kiva!

• Kaava: Oma, alun perin Lindexin bodyn pohjalta piirretty
• Koko: n. 62 cm
• Kankaat: Joustofroteet Myllymuksuilta ja Eurokankaasta

Sydämellistä

Sintille valmistui tällä kertaa pari identtistä unirättiä. Ukolle on ollut tosi tärkeä Teddykompanietin ihana unirätti, mutta tällä kertaa päätin säästää tässäkin asiassa ja tehdä rätit itse. Kerralla valmistui kaksi, jotta niiden peseminen vuorotellen olisi helppoa. Rättien toisella puolella on pehmoinen fleece, jonka keskellä on vanulla korotettu aplikoitu veloursydän. Toinen puoli onkin sitten kierrätyslakanaa. Toivottavasti nämä kelpaavat yökaveriksi!

Yöasuja

Näissä yöpuvuissa ei ole sen suurempaa esittelyä, kunhan vain se ilahduttava asia, että sain itseni todella pitkästä aikaa istahtamaan ompelukoneelle. Ennen Sintin syntymää olisi meinaan vielä jotain pientä ommeltavaa ja pari joululahjaakin pitäisi vielä viimeistellä. Ehkä se kynnys nyt madaltui ja jotain alkaa taas tapahtumaan. Mutta siis, tarvitsin itselleni pari yöasua, joihin tämä maha mahtuu. Kaavat ovat omat, eikä niissä ole mitään erityisiä mammamuotoiluita, mutta pituutta on vaan reilusti enemmän. Niinpä näitä on kiva käyttää sitten synnytyksen jälkeenkin, ja jos jossain vaiheessa tuntuu, että pituutta on liikaa, niin sen korjaushan käy helposti.

Parit housut

Autosetin limenvihreät velourhousut olivat ne ekat housut, joiden kanssa lähdin hakemaan hyvää housukaavaa. Ne olivat jo ihan käyttökelpoiset, mutta näissä ruskeissa velourhousuissa kavensin vielä yläosaa ja vastaavasti levensin lahkeita. Ja kerrankin osasin leikata tarpeeksi kireän vyötäröresorin. Housujen malli olikin jo niin hyvä, että tein samalla kaavalla vielä turkoosit joustofroteehousut. Kaikkiin kolmiin housuihin tein vähän erilaiset taskut tuomaan ilmettä.

• Kaava: Oma
• Koko: n. 86 cm
• Kankaat: Velour ja joustofrotee Eurokankaasta, resorit R-Collectionilta

Talvitakki

Päätin, että harjoittelut uuden ompelukoneen kanssa saavat nyt riittää. Mittari kävi jo pakkaslukemissa, eikä Ukolla ole ollenkaan talvitakkia kauppareissuille. Ostotakkiakin harkitsin, mutta harmittavan usein koot lähtevät kaksiosaisissa puvuissa vasta 92-senttisistä ylöspäin. Katselin siis kangaskaappia sillä silmällä ja R-Collectionin tehtaanmyymälästä mukaan tarttuneet villakangaspalaset näyttivät juuri sopivilta. Sisin vuori on omassa kaapissa lojuneesta, lähes käyttämättömästä Erätukun laadukkaasta mikrofleecepaidasta ja välissä on tikkivuori euron kirpparitakista. Hihoihin laitoin fleecen sijasta vuorisilkkiä, jotta pukeminen olisi mahdollisimman helppoa. Kanttaukset on tehty resorilla ja hihansuissa on myös resorit.

Takki onnistui yli odotusten, vaikkakaan ei ihan ongelmitta. Outoa kyllä, uusi kone kenkkuili juuri siinä vaiheessa, minkä vanha kone on aina hoitanut ongelmitta. Eli resorikanttauksissa. Toinen kaksoisneuloista teki hirmuista hyppytikkiä ja katkoi lankaa. Toinen toimi moitteettomasti, eikä tilanne muuttunut, vaikka langoitin koneen monta kertaa uudelleen ja vaihdoin lankarullien paikkaa. Onneksi mustassa virheet eivät näy käytännössä ollenkaan. Hihansuun resoreiden kanssa oli myös ongelmaa saada ne päällyskankaan ja vuoren väliin, kun vuorisilkki liukkaana kankaana luiskahti helposti saumurin alta pois. Mutta lopulta takki oli kasassa ja täysin sopiva Ukolle. Kaavana olikin kyllä tuttu luottokaava, jonka piirsin vain seuraavassa koossa.

• Kaava: SK 10/07
• Koko: 86 cm
• Kankaat: Villakangas ja vuorisilkki R-Collectionilta, tikkivuori ja mikrofleece kierrätettyä, resori ja vetoketju Eurokankaasta.

Hattu ja hanskat

Joku aika sitten ompelin sellaisen kasan hattuja, että luulin niiden riittävän vaikka kuinka pitkälle, mutta kuitenkin talvihaalari vaati neutraalin värisen hatun kaverikseen. Päälikangas on Eurokankaan palalaarista sellaista neulosmaista fleeceä. En edes tiedä, kummin päin kangas on tarkoitettu, mutta laitoin neulospuolen päälle. Vuorena on vahvempaa fleeceä ja korvien kohdalla tuplakerros. Eteen tuli yksinkertainen tähtiaplikaatio pitämään kankaat paikoillaan. Samalta istumalta ompelin myös hanskat samanlaisella kangasyhdistelmällä. Molempien kaavat on omat, mutta harmittavasti vasta nyt muistin, että uusimmassa Ottobressakin oli hanskakaava. Sitä olisi ollut kiva kokeilla. Hatusta ei ole nyt livekuvaa, kun tämä pimeys ei paljoa innosta ottamaan yhtään ylimääräistä kuvaa. Kyseessä on kuitenkin sama, hyväksi havaittu kaava kuin näissä hatuissa.

Blogin perusteella ompeluksia valmistuu aika hitaaseen tahtiin, mutta todellisuudessa täällä on joulupukin verstas jo täydessä vauhdissa. Niistä lisää siis vasta parin kuukauden päästä. Lisäksi kaksi muuta blogattavaa on valmiina, mutta toiveikkaana odotan huomista kirkkaamman ilman toivossa. Että pääsisi niitä livekuviakin ottamaan. :)

Hyvää yötä!

Harjoittelut uuden koneen kanssa jatkuivat unipussin merkeissä. Ja mitä ihmettä, kone toimi aivan moitteettomasti, eikä siinä suorassa tikissäkään ollut mitään vikaa! Taisi olla vain sisäänajovaikeuksia. Tosin tässä työssä en käyttänyt ollenkaan kaksoisneulaa, joten voi olla, että jumitusta vielä esiintyy seuraavissa töissä. Mutta toivottavasti ei.

Huomattiin miehen kanssa yksi ilta, että Ukon jalat ovat aivan vanhan unipussin päässä kiinni, joten uusi oli saatava nopeasti. Kankaat löytyivät kaapista (college päällä ja fleece sisällä) ja leijonan leikkasin laiskana Ikean kankaasta. Ja hieman piti uuden koneen herkkujakin kokeilla, aakkosia ja tähtiä. :) Oli kyllä ihanaa pystyä ompelemaan rennosti ja niin vauhdilla kun koneesta irtosi. Ilman että alkoi kuulumaan hirveää rousketta, joka on yleensä johtanut langan katkeamiseen.

• Kaava: Sovellettuna Ottobresta 5/06
• Koko: 74/80 cm, mutta pituutta lisätty 20 cm
• Kankaat: College saatu lahjoituksena ja fleece leikattu kaapissa lojuneesta, käyttämättömästä viltistä.

Yöpuku

Onkohan tässä ainesta Caorann-blogin historian rumimmaksi ompelukseksi? Jos viimeksi tein pöllöpuvun, niin tämä on kyllä sitten pellepuku. Ei vaan, on tällä työllä ihan funktiokin! Tai itse asiassa kolme. Ensimäinen on se, että vaidoin vanhan Husqvarnani upouuteen Berninaan, ja tarvitsin ensimmäiseksi harjoituskappaleeksi vaatteen, jolla ei nyt ole niin paljoa väliä. Toiseksi, Ukolla alkaa olemaan oikeasti akuutti tarve uusille yöpuvuille, joten sehän on oikein sopiva kohde yrittää päästä sinuiksi uuden koneen kanssa. Kolmanneksi, pääsimpähän lopullisesti eroon Nanson mitättömän värisestä trikoopalasesta ja sain käytettyä puolet Myllymuksuilta vahingossa tilatusta neonoranssista resorista. Loput yöpuvusta on miehen vanhasta t-paidasta.

Tässä vielä vanha ja uusi. Vanha lähti liikkeeseen uuden tieltä ja hieman haikea olo tuli, vaikka varmasti muutos oli vain parempaan suuntaan. Mutta silti tuli olo, että jäin vähän tyhjän päälle. Nyt olen ohjekirjan kanssa opetellut eri toimintoja, mutta en voi sanoa, että tämä ensimmäinen ompelus olisi ollut silkkaa auvoa. Suora tikki ei ole priimaa ja se ihmetyttää, ettei (ilmeisesti) uudessa koneessa pysty säätämään paininjalan painoa ollenkaan (?). Resorikanttaus siis kupruilee helposti. Lisäksi kone teki jäi jumittamaan ja tekemään ihan tiheää tikkiä jokusen kerran ilman näkyvää syytä. Pitää siis tutkailla ominaisuuksia vielä vähän lisää, ja ehkä käydä liikkeessä hakemassa vielä vähän tukiopetusta. 

Ai niin ja se koko kuva yöpuvusta. Onneksi siitä ei näy kovinkaan paljoa yöllä pimeässä unipussin sisällä! ;)

Autosetti

Lähdin muokkaamaan sitä täydellistä housukaavaa näiden limenvihreiden velourhousujen kautta. Ihan täydellinen se ei vielä ole, mutta aika hyvä kuitenkin. Innostuin kerrankin tekemään yhteensopivan setin, kun velourmotiivien väri sopi kivasti housukankaan väriin. Nämä ovat muuten ne silityskuvat, joilla harjoittelin ennen edellisen postauksen kirahvia. Parit housut pitäisi vielä ommella, kun ihmeesti ne käytössä olevien housujen lahkeet lyhenevät viikko viikolta.

• Kaavat: Omat
• Koko: 86 cm
• Kankaat: Paidan trikoo Löytö-Palasta ja housujen velour Eurokankaasta. Housujen resorit Lasten Metsolasta.
• Muuta: Silityskuvat Michas Stoffeckelta.

Kirahvipaita

Lasten metsolan ihanasta lime-valkoisesta joustofroteesta ja Michasilta tilatusta velourmotiivista syntyi kirahvipaita. Paitaan ei ollut ensin tarkoitus tulla mitään kuvaa, jotta se sopisi paremmin kuviollisten housujen kaveriksi. Mutta raitojen mahdoton kohdistaminen tämän kaavan raglansaumoissa alkoi häiritsemään niin paljon, että päätinkin lisätä paitaan kuvan. Se kannatti, koska nyt kirahvi vie sopivasti huomion saumoista! :)

En uskaltanut silittää motiivia suoraan tähän kankaaseen, vaan harjoittelin ensin toisella kuvalla trikoolle. Se onnistuikin heti ohjeiden mukaan. Tähän joustofroteeseen sen sijaan kuva ei kiinnittynyt ensimmäisellä kertaa, vaan vasta hieman kuumemmalla raudalla ja pidemmällä ajalla. Selia by Riikka -blogissa on muuten hyvät ohjeet kuvan kiinnitykseen.

• Kaava: Oma
• Koko: 86 cm
• Kangas: Lasten Metsolasta
• Muuta: Silityskuva Michas Stoffeckelta

Pitkiksiä

Ukon akuutti kalsaripula sai vihdoin helpotusta kolmilla housuilla. Kaksissa ensiksi valmistuneissa kankaana on pehmoinen bambuneulos ja sitten päätin tehdä vielä kolmannet kiellon päälle, kun kerran vauhtiin pääsin. Oranssit etanapitkikset tein ensin, ja koska kaava lähti 92 sentistä ylöspäin, niin leikkasin kankaan ilman saumanvaroja. Kaava olikin kivan kapea, joten ruskeisiin ja harmaisiin housuihin leikkasin hitusen ennemmän leveyttä ja lisäsin myös pari senttiä korkeutta vyötärölle, että vaippa mahtuu paremmin. Kaikissa housuissa on piristeenä pätkä Michas Stoffecken nauhaa.

 

 

• Kaava: Ottobre 6/09, Stripy Legs -pitkikset
• Koko: 92 cm lyhennetyin lahkein
• Kankaat: Myllymuksut ja R-Collection

Rusettipaita

Tuliaiseksi kummitytölle valmistui rusettipaita Eurokankaan palatrikoosta, joka on joskus hieman erehdyksessä ostettu. Aplikoin eteen vielä yhden ison rusetin rauhoittamaan muuten levotonta kangasta. Ihan kiva tästä loppujen lopuksi tuli, vaikka hieman epäileväinen aluksi olinkin..

• Kaava: Ottobren 3/10 Flower Power yksinkertaistettuna 
• Koko: Leveys 122 cm ja  pituus 128 cm
• Kangas: Eurokangas

Hernepusseja

Eri blogeissa on vilahdellut viime aikoina hernepusseja enemmänkin ja siitäpä sain idean, kun siskontyttöjen samalle päivälle sattuneet synttärit alkoivat lähestymään. Kävin siis ostamassa puolitoista kiloa herneitä ja surautin yhteensä 12 kappaletta eri kankaista tehtyjä hernepusseja, ja niille vielä lisäksi säilytyspussin. Ukko koekäytti nämä ja ne onneksi näyttivät kestävän rajuakin heittelyä. Tosin, niin mieluisaa pusseilla leikkiminen näytti olevan, että pitäisiköhän Ukon saada omatkin hernepussit.. Vaikka joululahjaksi. :)

Lisäksi viime viikolla neuloin kahdet kanootit tilaustyönä. Lankana oli Huopanen ja ohjeena vanha tuttu Novitan lehdestä talvi/08. Virkatut kukat eivät tosin ole omaa käsialaa. Pettymys oli muuten suuri, kun alle vuosi sitten ostettu Sock-stop olikin täysin kuivunut pulloon, vaikka korkki oli kunnolla kiinni. Onkohan muilla käynyt niin..? Aika kallista ainetta se kyllä on, jos vuosittain joutuisi ostamaan uuden pullon, kun käyttökertoja ei tässä ajassa ole ehtinyt olemaan kovinkaan montaa.

Paitaprojekti

Me aloitettiin perhekerhoilu viime viikolla ja huomasin siinä samalla, että Ukolla on aika vähän sopivia sisävaatteita. Tai kotivaatteita kyllä piisaa, siis bodyja ja mukavia housuja, mutta muita ei. Kesällä ei käytetty paitoja ollenkaan ja olin silmämääräisesti katsonut, että kaapissa olevat paidat ovat vielä ihan sopivia, mutta mites kävikään kerhoaamuna. Lähes kaikki paidat olivat aivan liian lyhyitä. Siispä aloitin paitaprojektin, jonka ensimmäinen setti on tässä.

Ensimmäistä kertaa piirsin paitakaavan valmiina, mutta en ollut sen liian isoon kaula-aukkoon tyytyväinen, joten seuraavaa paitaa varten otin esille oman vanhan paitakaavan ja suurensin sen kokoon 86. Eli oranssi pallopaita on ommeltu Ottobren kaavalla ja keltainen ja vihreä omalla. Sienipaidassa kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä kaula-aukon kanttauksen sijaan pystyresorilla ja aika kiva siitä tuli niinkin! Marimekon sininen paita on tuunaus euron kirpparibodystä paidaksi. Lisäsin helmaan resorin ja kaula-aukkoon nepparit.

• Kaavat: Oranssi pallopaita Ottobre 4/10, Papana-paita
• Koko: 86 cm
• Kankaat: Pallokangas Eurokankaasta, tähtikangas Ikasyriltä, keltainen Löytö-Palasta, sienikangas Michas Stoffeckelta, vihreä R-Collectionilta ja resorit vähän sieltä sun täältä

Asustetehdas

Syksy tuli jo ja talvikin on kohta ihan nurkan takana! Siispä pistin asustetehtaan pystyyn ja taisin vähän innostua liikaakin. Kuinka monta päähinettä yksi Ukko oikein edes tarvitsee..? Mutta nytpä on sitten valinnan varaa, eikä kyllä ole yhtään sanottua, että nämä edes olivat tässä. :)

Ensin valmistui syyspipoja Blomma åker vagn -blogin kaavalla. Raidallinen oli kirppariteepaidasta tehty testiversio, mutta sitten kun kaava osoittautui toimivaksi, niin näitähän oli helppo surautella useita erilaisia. Ruskeasta bambupiposta tuli ainakin heti ykkössuosikki! Kuvaamatta jäi vielä yksi omaan käyttöön tarkoitettu musta trikoopipo hieman isommalla kaavalla. 

Sitten jämäkangaspaloista syntyi pari neliöpipoa. Raitavelourista tuli sopivan paksuinen vähän viileämpiin syyskeleihin ja näkyvyyskin on taattu heijastimen kanssa. Pallopipossa vuori on eri trikoota ja sen verran kämmäilin palojen yhteenliittämisen kanssa, että jouduin leikkailemaan molemmat sivusaumat pois ja ompelemaan ne uudelleen. Tästä syystä piposta tuli liian pieni Ukolle, mutta nytpä sitten Sintillä on jo ensimmäinen oma pipo odottamassa!

Syyspipoista ajatus lähti seuraavaksi talvihattujen suuntaan, ja kun sopivan kokoisia kangaspaloja kerran nurkissa pyörii, niin mikäs siinä on ommellessa. Vihreässä hatussa päällinen on velouria ja vuori merinovillaa. Korvien kohdalla on lisäksi yksi kerros fleeceä. Eteen aplikoin auton, jossa on vähän heijastinkangasta mukana. Takasaumassa on myös pätkä heijastinnauhaa. Harmaaraidallisen hatun päällyskangas on kirpparivillapaidasta ja sisus mysteeripörrökangasta niin ikään kirpparilta. Korvien kohdalla on ekstrakerros villaa ja takana on taas vähän heijastinnauhaa. Molempien kaava on omaa käsialaa.

Syyskelien myötä on taas tarvetta kaulurille, enkä ole sellaista vielä kaupastakaan ehtinyt metsästää. Joten keväällä syntyneen ensimmäisen joustofroteekokeilun osoittautuessa sudeksi testasin uutta versiota fleecestä. Eipä ollut hyvä sekään. Takana on nepparit pukemisen helpottamiseksi, mutta ei niiden neppareidenkaan käyttö helppoa ole kiemurtelevan taaperon kanssa. Joten vielä testasin merinovillaista versiota ja se olikin aivan täydellinen! Kangas joustaa niin paljon, että sen kun vaan pujottaa pään yli ja se on siinä. Koko ja mallikin osoittautuivat sopivaksi. Reunat tosin jäivät huolittelematta, joten saa nähdä, lähteekö purkautumaan. Puikoilla on vielä tulossa yksi neulottu versio, mutta sen valmistumiseen menee hetki. Trikoovuoriset PUL-hanskat surautin nopeasti akuuttiin tarpeeseen, kun tiedossa oli vesisateessa konttailua agilitykentällä koiratreenien ajan. Mutta selväksi tuli, että kyllä ne peukut pitää jo tämän ikäisen lapsen hanskoissa olla, joten taisi jäädä näiden käyttökerta yhteen Ukon osalta.

Sitten vielä muutama livekuva hatuista blurrattujen kasvojen kanssa.

Lopuksi vielä suuret kiitokset Aenolle tunnustuksesta! :)