Winter is coming

 

Nythän pitäisi oikeasti ommella kevyitä ja värikkäitä kesämekkoja, mutta minäpä ompelin talvisen mekon odottamaan jo ensi syksyä. Ensimmäinen ajatus kyllä oli, kun mekonraakileen päälleni kiskaisin, että minkä munkinkaavun oikein meninkään tekemään.

Mielessä oli visio kellohelmaisesta mekosta, mutta ei se leveä helma oikein toiminutkaan tämän kankaan kanssa. Ja muutenkin harmaa trikoo oli aika pelkistetyn näköinen. Mutta kunhan olin kaventanut ja lyhentänyt helman ja saumuroinut framilonin vyötärölle vähän kireämmälle, niin munkinkaapu-efekti hälveni jo vähän. Päätin kuitenkin lisätä pääntielle vielä palmikon ja laitoinpa palmikot hihansuihinkin. Palmikoitu vyö sentään oli jo ensimmäisessä visiossa mukana. :)

Silti fiilis mekosta on että noh, tulipa tehtyä. Ainakin sain ylimukavan kotivaatteen, jos ei muuta!

• Kaava: Oma
• Koko: n. 34
• Kangas: EK:n palat

Mansikka vai mustikka?

Olisi ollut muutakin ommeltavaa tänä viikonloppuna, mutta pehmomarjat onnistuivat nousemaan prioriteettijonon ykköseksi. Tein viime syksyn naamiaisiin pehmoporkkanan ja -banaanin ja lapset ovat monesti toivoneet mansikkaa. Mansikan kaveriksi sopi minusta parhaiten mustikka, joten tein sen, mutta eihän se kelvannutkaan. Pojan päiväkotiryhmä on nimeltään mansikat ja tytön puolukat, joten olisi pitänyt tehdä mustikan sijaan puolukka. Mutta loppujen lopuksi mansikan halusivat molemmat ja siitä tuli riitaa, joten päädyin tekemään vielä toisen mansikan. Mustikkaa ei edelleenkään huolinut kukaan. Isä saa sen kuulemma... :)

Waterfall

Edellisessä postauksessa viittasin ompelukseen, joka onnistui kertalaakista ja tässäpä tämä paita nyt on. Eniten ihmetystä aiheutti se, että käytin täysin uutta kaavaa muokkaamatta ja se olikin hyvä. Tosin kangas oli laskeutuvaa viskoositrikoota, joka tietysti antaa aika paljon anteeksi, mutta silti voin sanoa, että tällä kaavalla tulee valmistumaan enemmänkin paitoja, kunhan vaan käyn vähän täydentämässä kangasvarastojani laskeutuvien trikoiden osalta.

Kaava oli vanhasta naisten Ottobresta ja olen usein katsellut kaavaa sillä silmällä. Ylipäätään olen halunnut löytää kivan vesiputous-kaula-aukon kaavan, mutta en ollut aiemmin vielä saanut aikaiseksi laittaa mitään kaavaa kokeiluun. Uusimmassa SK:ssakin oli yksi kivannäköinen toppi vesiputouspääntiellä, joten sitäkin voisi varmaan kokeilla.

• Kaava: Waterfall (OB 2/09)
• Koko: 34
• Kangas: Löytö-Pala

Virheistä voittoon -vaatteita

Tavoitteena oli tehdä paljon rypytyksiä, mutta onnistuin vaan tekemään paljon virheitä. Missasin sen alkuvuoden Burdan, jossa oli sellainen rypytetty raglan-sauma. En saanut lehteä käsiini mistään, vaikka aika monen kaupan lehtihyllyltä sitä etsinkin. Joten innostuin, kun tehtaamo-blogissa oli kaavanpiirto-ohje vastaavaan rypytykseen.

Mutta eihän se ihan niin helposti mennytkään. Muokkasin luottokaavaani, leikkasin, rypytin ja ompelin paidan kasaan. Muuten meni hyvin ja paita istui kivasti päälle, mutta kaula-aukko veti armottoman paljon vinoon! En saanut sitä asettumaan millään konstilla, joten hätäratkaisuna tein sitten korkean kauluksen, joka peittää vinouden ja letkeän trikoon ansiosta laskeutuu kuitenkin kivaksi tuubiksi tuohon kaula-aukon ympärille. Hihat olivat myös liian leveät, joten niihin myös vähän framilonia. Ja toiselle puolelle helmaan myös ja vielä rusetti päälle, kun sekin jäi vähän tönköttämään. Aikamoinen virheidenkorjailupaita, joka meinasi jäädä ufolaatikkoon, mutta onneksi taistelin sen loppuun, sillä tästä tulikin tosi kiva! 

Ja sitten tämä toinen, jossa tapahtui myös joku käsittämätön kaula-aukkomoka. Sitä oli selvästi liikkeellä. Tämä oli jo tuttu kaava, jossa ei olisi pitänyt olla mitään kummallista, mutta kun vetäisin paidan ekan kerran päälleni, niin rypytys oli jotenkin oudosti toispuoleinen, josta syystä varmaan kanttauksessakin oli sellainen epäsymmetrinen kulma.Taas meinasi paita lentää roskiin, mutta parin päivän tuumailun jälkeen tajusin, että eikös se Marko Paananenkin sano, että sitä pitää korostaa, mitä ei voi peittää. Joten tein rusetin ja lätkäisin sen siihen virheen viereen. Nyt siihen ei enää kiinnitä huomiota, joten voilá! Paita pääsee kuin pääseekin käyttöön.

Seuraava vaate sen sijaan onnistui taas kertaheitolla, hetkessä ja ilman ongelmia. Mutta siitä toisella kertaa...

• Kaavat: Omia
• Koko: n. 34
• Kankaat: EK ja Löytö-Pala

Hitaasti hyvä tulee...

Välillä, vaikka ompelu olisikin nopeaa, niin matka tänne blogiin näyttää olevan mahdottoman pitkä... Ompeluhuoneessa tapahtuu kuitenkin koko ajan jotain. Ehkei kovin ripeästi, mutta tapahtuu kuitenkin. Hitaasti hyvä tulee, eikö vain?

Pidemmittä puheitta, kesävaatetta pukkaa edelleen. Tein Pojalle kaksi shortsisettiä, jos vaikka tulisi lämmin kesä. Vaikka vähän tuntuu, että mitä enemmän ompelee kesävaatetta, sitä kylmempi kesä tulee. Siksi ajattelinkin pitää kesäsettien määrän maltillisena, varsinkin kun näiden perusvaatteiden ompelu on aika tylsää pidemmän päälle ja aikaa arjessa aivan liian vähän.

Mutta ollaan muuttamassa kesällä omakotitaloon, joten tätä rentoa peruskesävaatetta kuitenkin tarvitaan, ainakin pihahommiin ja tietty muuallekin. Tein siis Pojalle vielä kaksi uutta t-paitaa ja kahdet trikoiset perusshortsit. Raidalliset on kierrätetty isosta kirpparin yöpaidasta ja lisäsin takataskut vähän rikkomaan yöhousumaisuutta. Harmaissa shortseissa sen sijaan on yksi jalkapallo t-paidan teemaa mukaillen. Vaikka Pojan mielestä olisikin pitänyt laittaa jalkapallot molempiin lahkeisiin!

• Kaavat: Jump (OB 1/08) ja Sulo (OB 3/10)
• Koko: 116 cm
• Kankaat: Sieltä sun täältä