Virheistä voittoon -vaatteita

Tavoitteena oli tehdä paljon rypytyksiä, mutta onnistuin vaan tekemään paljon virheitä. Missasin sen alkuvuoden Burdan, jossa oli sellainen rypytetty raglan-sauma. En saanut lehteä käsiini mistään, vaikka aika monen kaupan lehtihyllyltä sitä etsinkin. Joten innostuin, kun tehtaamo-blogissa oli kaavanpiirto-ohje vastaavaan rypytykseen.

Mutta eihän se ihan niin helposti mennytkään. Muokkasin luottokaavaani, leikkasin, rypytin ja ompelin paidan kasaan. Muuten meni hyvin ja paita istui kivasti päälle, mutta kaula-aukko veti armottoman paljon vinoon! En saanut sitä asettumaan millään konstilla, joten hätäratkaisuna tein sitten korkean kauluksen, joka peittää vinouden ja letkeän trikoon ansiosta laskeutuu kuitenkin kivaksi tuubiksi tuohon kaula-aukon ympärille. Hihat olivat myös liian leveät, joten niihin myös vähän framilonia. Ja toiselle puolelle helmaan myös ja vielä rusetti päälle, kun sekin jäi vähän tönköttämään. Aikamoinen virheidenkorjailupaita, joka meinasi jäädä ufolaatikkoon, mutta onneksi taistelin sen loppuun, sillä tästä tulikin tosi kiva! 

Ja sitten tämä toinen, jossa tapahtui myös joku käsittämätön kaula-aukkomoka. Sitä oli selvästi liikkeellä. Tämä oli jo tuttu kaava, jossa ei olisi pitänyt olla mitään kummallista, mutta kun vetäisin paidan ekan kerran päälleni, niin rypytys oli jotenkin oudosti toispuoleinen, josta syystä varmaan kanttauksessakin oli sellainen epäsymmetrinen kulma.Taas meinasi paita lentää roskiin, mutta parin päivän tuumailun jälkeen tajusin, että eikös se Marko Paananenkin sano, että sitä pitää korostaa, mitä ei voi peittää. Joten tein rusetin ja lätkäisin sen siihen virheen viereen. Nyt siihen ei enää kiinnitä huomiota, joten voilá! Paita pääsee kuin pääseekin käyttöön.

Seuraava vaate sen sijaan onnistui taas kertaheitolla, hetkessä ja ilman ongelmia. Mutta siitä toisella kertaa...

• Kaavat: Omia
• Koko: n. 34
• Kankaat: EK ja Löytö-Pala