Syyshattuja

 
Viimeisimmässä Ottobressa (4/11) oli hyvän oloinen hattukaava, Muraveinik. Tein ensin testiversion yksivärisestä violetista jämätrikoosta leikkaamalla pienimmän kaavan ilman saumanvaroja. Hatusta tulikin juuri sopiva ja muutenkin kiva eteen ommeltuine pöllöineen, niin että siitä saattaa jopa tulla tämän syksyn ykköshattu! Tein kuitenkin vielä toisen sydäntrikoosta normaaleilla saumanvaroilla, mutta se on vielä vähän reilu Pikkusiskon 44-senttiseen päähän. Toisaalta, pian tulee kylmemmät ilmat ja mahtuupahan Ruskovillan kypärämyssy sen alle sitten oikein hyvin.

Sienitrikoon viimeisestä palasesta tein neliöpipon, johon kuitenkin viime hetkellä leikkasin pupun korvat ja pyöräytin ne solmuun. Harmi vaan, tästä tuli liian pieni, joten pipo siirtyy lahjalaatikkoon odottamaan jotain vielä pienempää päätä. Pinkin pallotrikoon viimeisestä palasesta syntyi tavallinen kypärämyssy nepparikiinnityksellä. Voi olla, että se jää taas odottelemaan kevättä ja pään kasvua. Tästä voisi siis päätellä, että juuri oikean kokoisen hatun ompeleminen on hieman haastavaa! Ainakin, jos tekee vaan, eikä jaksa käyttää kovin ahkerasti mittanauhaa. 

Viime postauksessa sanoin valmistuneesta setistä, että se näytti aika suurelta 74-senttiseksi. Vielä mitä, sehän olikin juuri sopiva, joten kaavatkin vastasivat hyvin kokoaan. City Mouse -housut voisivat tosin olla hieman kapeammat, mutta lahkeen pituus oli oikein hyvä. Tämä siis tiedoksi, jos joku miettii näiden kaavojen kokoa. 

Perusvaatetta

Eilen ompelin Pikkusiskolle lisää perusvaatetta. Ihme, etten ole vielä kyllästynyt tähtiin, vaikka olen niitä katsellut koko kesän molempien lasten päällä. Päätin siis tuhota viimeisen palan punaisesta tähtivelourista, ennen kuin se jossain vaiheessa alkaa tökkimään. Samalla kokeilin uusimman Ottobren perushousukaavaa. Tein myös kaavakokeiluna bodyn kirpparipaidasta pelastetusta trikoosta. Aikas ihanan pirteä setti syntyi! Tosin koko taitaa silmämääräisesti olla enemmän 80 cm kuin 74cm, mutta parempi tehdäkin hieman suurempaa vaatetta, kun tyttö kasvaa niin vauhdilla.

• Kaavat: Body Ottobre 3/10, Hau Hau. Housut Ottobre 4/11, City Mouse.
• Koko: 74 cm molemmissa, bodyn pituus 80 cm.
• Kankaat: Raitatrikoo kierrätetty, tähtivelour Lasten Metsolasta. Resori Myllymuksuilta.

Lisää vauvalahjoja

Taas on kaveripiirissä putkahtanut pari pientä ihmistä maailmaan. Ompelin heille jälleen lelurätit, kun viime kerralla leikkasin tilkkuja reilusti yli tarpeen. Toiseen lahjaan ompelin lisäksi tuttinauhan, kun olin tarvikkeet siihen tilannut viime talvena Ikasyriltä Pikkusiskoa varten. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, ettei meidän lapset tuttia suostu käyttämään. Toivottavasti tuoreessa vauvaperheessä nauhalle olisi kuitenkin käyttöä.

 

Parit leggarit

Pikkusisko alkaa pikkuhiljaa tarvitsemaan pirteätä perusvaatetta, kun ollaan kasvettu ulos kaikista niistä ihanista ihan pienistä vaatteista, joita lipasto vielä vähän aikaa sitten pursuili. Tässä siis ensi hätään parit trikoiset leggarit.

• Kaava: Ottobre 1/11, Sortilege muokattuna
• Koko: 74 cm
• Kankaat: Pallotrikoo Myllymuksuilta, raitatrikoo kirpparilta.

Hellelippis

Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Olen jo ainakin puolitoista vuotta miettinyt ja suunnitellut kesähattuompeluksia, ensin siis viime kesänä Ukolle ja tänä kesänä hattuja piti tulla myös Pikkusiskolle, mutta mites taas kävikään. Syksy- ja talvihattujahan tässä jo kohta tarvitsee enemmän kuin hellelätsiä. No, ompelin tämän yhden harjoituslippiksen nyt kuitenkin valmiiksi, kun olin sen leikannut joskus helteiden aikaan. Tiedänpähän sitten taas ensi keväänä, että mitä pitää tehdä toisella tavalla.

Ukon päähän tästä tuli ihan oikean kokoinen, mutta lippaa pitää ehkä suurentaa vielä enemmän. Ja ehdottomasti saada siitä jollain konstilla tukevampi. Nyt kankaiden välissä on kaksi kerrosta tukikangasta, mutta se ei näemmä riitä ollenkaan, ainakaan jos itse kankaat ovat kovin ohutta laatua.

• Kaava: Ottobre 3/10, Coconut
• Koko: 50 cm
• Kankaat: Päällikangas kirpparipaidasta, vuorikangas Eurokankaasta.

Hau-va

Keväällä aloitettu kolmen hupparin projekti on nyt vihdoin saatu päätökseen! Sen ei pitänyt kyllä kestää koko kesää, mutta on vaan ollut koko ajan muuta puuhaa. Nämä palaset on siis ollut leikattuna jo toukokuusta, mutta aplikoinnin aloitus tökki. Viime syksynähän vaihdoin vanhan Husqvarnani Bernina 330:n ja vasta konetta testaillessani tajusin, ettei siinä ole ollenkaan paininjalan puristuksen säätöä. Luulin, että se olisi ihan joka koneen perusominaisuus. Kaikilla muilla tavoilla olen ollut uuteen ompelukoneeseeni tyytyväinen, mutta välillä tuo asia harmittaa.

En siis ole myöskään viitsinyt kokeilla Berninalla aplikointia, kun ajattelin, että kuva kupruilee kaikista tukikankaista huolimatta. Mutta ainakin tässä collegella lopputulos on ihan siisti. Kuvaksi valikoitui sama koira, jonka aplikoin jo Ukon vauva-aikana yhtien housujen pyllyyn. Se on napattu alun perin lahjapaperista. Hauvahan oli muuten Ukon toinen sana heti äittän jälkeen.. :)

• Kaava: Oma peruspaitakaava
• Koko: n. 92 cm
• Kankaat: College ja resori R-Collectionilta, pallotrikoo Pikku-Auringosta. Vetoketju Löytö-Palasta.

Syksysukat

Hiekkalaatikon reunalla syntyi Ukolle uudet villasukat. Kasvunvaraa tuli vaan sentti liikaa, joten nämä siirtyvät hetkeksi kaappiin odottamaan jalan kasvua. Väritykseenkään en ollut loppujen lopuksi tyytyväinen, vaan harmaat raidat synkistivät sukkia turhaan. Pelkkä kelta-vihreä olisi toiminut luultavasti paremmin. Tai tuo vihreä on raitalankaa, joten mukana on myös valkoista toisessa sukassa. Mutta kyllä näistä tuli ihan passelit talvikenkiin piilotettavaksi!

• Malli: Oma perussukka
• Lanka: Novitan 7 veljestä, 62 g.
• Puikot: 3,5 mm

Vierailun satoa

Pari viikkoa sitten sisko oli yhden tyttönsä kanssa meillä kyläilemässä. Kaiken muun toiminnan keskellä ehdittiin tehdä jotain pientä käsityötäkin. Itselläni oli kesken leppiskivien maalausprojekti, joten viisivuotias pääsi myös maalaamaan leppiksiä tuliaisiksi kaikille oman perheensä jäsenille. Tyttö painoi myös ankkoja kangasväreillä valkoiselle trikoolle ja toivomuksena oli saada siitä unipupulle oma makuupussi tyynyineen.

Viimeisen illan hämärässä surautettiin myös uusia syyspipoja ja yhdet leggarit kirpparitrikoosta Ottobresta 1/11 löytyvällä Cinnamon-kaavalla koossa 116 cm.

Ja leppiksetkin löysivät meidän pihalta oman paikkansa. Jossain blogissa, jonka olen jo unohtanut, oli maalattu leppiksiä ja silloin heti innostuin, että mehän myös maalataan kiviä Ukon kanssa! :)

Vauvalahja

Sukuun syntyi vähän aikaa sitten pieni poika, jolle ompelin jotain ihanan värikästä hypisteltäväksi. Ukolle tein tällaisen lelurätin Ukon ollessa reilut 7-kuinen, mutta se oli vähän liian myöhään ja kiinnostus lopahti hyvin nopeasti. Mutta nyt Pikkusiskolla sama rätti on ollut ihan hitti jostain nelikuisesta lähtien. Rätti on aina mukana esim. auton turvakaukalossa, eikä viihtymisongemia tule koskaan! Vähän näyttää siltä, että tilkkurätti tulee kohta syrjäyttämään jopa virallisen unirätin.

Lahjarätti on toiselta puoleltaan vihreä-turkoosi ja toiselta puna-keltainen. Yhdessä kulmassa on lisäksi rapiseva kohta, ja nauhoja ja muita härpäkkeitä löytyy tietysti myös. Lahja sisälsi vielä sienitrikoiset housut ja hatun. Isosiskokin sai pipon ihanasta muruneuloksesta.  

• Kaavat: Housut Sortilege-leggingssit, Ottobre 1/11. Hattu omalla kaavalla (piirretty Ida T-myssyn pohjalta). Pipo Kokalalilta.
• Kankaat: Sienitrikoo Michas Stoffeckelta ja pipon kitty kitty -neulos Rosa Matildalta.

Miehelle

Huomasin joku aika sitten, että miehen toilettilaukku on aika kulahtanut ja rikkinäinen. Siitäpä sain siis hyvän lahjaidean ja ompelin uuden ihan samoilla mitoilla. Kankaana on Marimekon tukeva markiisikangas ja vuorena kirpparilta löytynyt ruutupuuvilla. Silitin molempien kankaiden taakse vielä tukikankaan, jotta pussukasta tulisi sopivan jämäkkä. 

Haluaisin itselleni samanmallisen pussukan matkaneuleelle, mutta sen verran tässä oli väkertämistä, etten ainakaan ihan heti halua tehdä toista. Sivu- ja sisätaskuineen, kantokahvoineen ja vetoketjuineen ommeltavia kerroksia oli koko ajan sen verran monta, että ihan helpoimmasta päästä tämän ompelu ei ollut. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen ja mieskin tykkäsi onneksi lahjastaan, vaikkei Marimekon ystävä olekaan noin yleensä.