Kylpyyn!

Nyt kelpaa taas kylpeä ja saunoa, kun ei tarvitse palella sen jälkeen. Edelliset kylpytakit olivat käyneet jo aivan toivottoman pieniksi, varsinkin kun ne olivat aika lyhyet jo alun alkaenkin. Pitkään näiden takkien teko onkin ollut mielessä, mutta en ole saanut aloitetuksi. Vaikka nopeastihan ne valmistuivat sitten kun vaan tarttui toimeen!

Samalla sain hyllystä tilaa viemästä kaksi metriä joustista. Ihan hyvä, kun se on ehkä kangaslaatuna vähän jo menneen talven lumia. Ainakin omasta mielestäni. Ralliraita on joskus epähuomiossa tilattu kakkoslaatuisena ja vadelmanpunainen on Jofotexilta sellaista mukavan ohutta laatua. Kangaspala ei ihan riittänyt koko takkiin, mutta jatkoin loput valkoisella.

 

Kaavana on OB:n Robot Dog, koossa 122. En jaksanut piirtää kahta eri kokoa kaavasta, joten tein takeista saman kokoiset. Onhan noilla lapsukaisilla tietty kokoeroa melkein kaksi vaatekokoa, mutta haitanneeko tuo mitään... Aluksi tosin takki ulottui Pojallakin maahan saakka ja hihat olivan ylipitkät, mutta nehän oli helppo pätkäistä lyhemmiksi.

 

Vyöt ompelin tällä kertaa keskelle selkää kiinni, niin pysyvät menossa mukana. Ja nepparit laitoin ihan koko matkalle, niin on mukavampi olla. Kuvien määrä taitaa muuten korreloida ompelijan tyytyväisyyden kanssa. Eihän näissä takeissa mitään ihmeellistä sinänsä ole, mutta olen niin tyytyväinen, että sain ne ylipäätään tehtyä ja että niistä tuli sopivat! ;)

• Kaava: Robot Dog (OB 6/11)
• Koko: 122 cm

Hiiri

Pienenä välityönä haluan esitellä Pojan ensimmäisen, ihan itse tehdyn käsityön! Ja sehän on hiiri! :) Yhtenä päivänä olin hautautuneena ompeluhuoneeseen ralliraita-joustiksen kanssa ja Poika tuli erään askartelukirjan kanssa sinne, että haluaa tehdä kirjassa olevan hiiren.

No mikäs siinä, minä piirsin kankaalle ääriviivat ja Poika ihan itse leikkasi kankaat, ompeli ne yhteen, täytti hiiren ja vielä lopuksi piirsi sille silmät ja korvat. Minulle jäi ainoastaan täyttöaukon ompelu umpeen, ja viiksien ja hännän tekeminen, nekin tarkan ohjeistuksen alaisena. Aika hieno tuli, etten sanoisi. :) Tämä on ollut tosi tärkeä lelu valmistumisestaan lähtien!

Raitoja ja nappeja

Raitamania jatkuu aina vaan. Joku niissä raidoissa viehättää, ja se on varmaan se tietty selkeys ja graafisuus. Ensin halusin kokeilla taas uudenlaista kaula-aukkoa yhdistettynä omaan paitakaavaani ja näin valmistui ensimmäinen raitapaita. Rypytyksen peitin trikookaitaleella ja ompelin siihen pieniä nappeja.

Samalla kaavalla leikkasin ohuesta punavalkoraitaisesta collegesta hupparin, johon lisäsin kengurutaskun ja nappilistan. Pitkästä aikaa tuli taas myös kokeltua napinläpien ompelua. Metrin kangaspalanen tuli käytettyä täydellisesti loppuun, joten hupustakin tuli aika pieni, mutta eihän sitä olekaan tarkoitus päähän laittaa.

Aika kivoja tuli! Nyt on taas päällä hirmuinen ompeluinto, mutta harmi vaan, kun tässä arjessa yhden paidan tekemiseen hurahtaa helposti viikko, vaikka olisi kuinka tehokas ja livahtaisi aina iltaisin sopivassa hetkessä ompeluhuoneeseen...

• Kaavat: Oma, paitsi t-paidan kaula-aukko sovellettu (OB 5/12)
• Koko: 34
• Kankaat: Fabriina ja Löytö-Pala

Harjiksen haalarit, osa 2

Tammikuussa sain tehtäväksi kaavoittaa ja ommella ensimmäisen prototyypin kiinanharjakoiran trikoopuvusta ja nyt reilua kuukautta myöhemmin voin vihdoin esitellä valmistuneet haalarit. Näissä on nyt selkämitta nelisen senttiä lyhyempi, mutta muuten kaava on sama. Sinipunaisesta tuli aika herkku raitaresoreineen, vihreä on sen sijaan vähän klassisempi väritykseltään. Vieraalle on aina vähän hankala ommella, jos ei ole tarkkoja ohjeita, tai muuten tilaajan maku selvillä. Mutta eiköhän näillä harjikset pysy lämpiminä!

Kevättä ilmassa

Se on varma kevään merkki se, että tulee vastustamaton halu ommella itselle uusia vaatteita! Tilasin tämän vaaleanharmaan trikoon ennen joulua pojan paidaksi, mutta onneksi en ollut vielä tehnyt siitä mitään. 60 sentin kaistale riitti oikein passelisti tähän lyhythihaiseen paitaan, kun jatkoin helmaa erillisellä kaitaleella.

Selailin jonkin verran lehtiä, että löytäisin jonkun uuden kivan kaavan, mutta se on kyllä liian suuri kynnys tehdä mitään vaatetta suoraan kaavan mukaan, sillä siitä ei tule kuitenkaan käyttökelpoinen. Joten kaivoin esille viime keväänä muokatun luottokaavani, jossa hartiat ja hihat ovat tarpeeksi istuvat tällaiselle hartiattomalle tyypille. Etukappaleen piirsin kuitenkin aluksi Ottobren Stormy Bluen mukaan, jonka sitten muokkasin sopimaan oman kaavani takakappaleen ja hihan kanssa. Ja onnistui! Tästä taisi tulla uusi lempparipaita.

Onko muuten kenelläkään tietoa, että mistä johtuu se, että välillä ompelukone suostuu ompelemaan framilonia ja välillä ei millään? Nyt se suostui. :) Yleensä kone vaan vetäisee hirmuisen sotkun alalankakoteloon heti ekalla pistolla. En ole keksinyt mitään logiikkaa koneen käytökselle. Siksi en ole tämän mallisia paitoja pahemmin ommellut ja nytkin olin varautunut laittamaan framilonin kiinni saumurilla tai sitten tekemään rypytyksen langalla.

• Kaava: Muuten oma sovellus, mutta kaula-aukko Stormy Bluen mukaan (OB 5/12).
• Koko: 34
• Kangas: Fabriina

Mix and match

Sain inspiraation, joka laajeni niin, että meinasi lähteä lapasesta. Onnistuin kuitenkin stoppaamaan itseni viisien housujen ja kolmen yläosan jälkeen. Olisin halunnut yhdistellä kangaskaapista vaikka kuinka monta toisiinsa mätsäävää yhdistelmää, mutta päivänvalon hupeneminen auttoi lopettamaan, sillä halusin ehtiä bloggaamaan nämä vielä tänään.

Tämä yhdistelmä päivätyö-ompeluharrastus-talvi on välillä vähän haastava, sillä jos ei viikonlopun ompeluksia ehdi kuvaamaan ennen sunnuntai-iltapäivää, niin sitten on pakko odottaa melkein kokonainen viikko ennen seuraavaa mahdollista kuvausajankohtaa.

Tämä ylläoleva herkku oli kuitenkin suurin inspiraation lähde. Olen potenut kangasähkyä viime keväästä lähtien, enkä ole pahemmin tilaillut uusia kankaita. Nyt on kuitenkin tipahdellut postilaatikkoon paketti jos toinenkin. Tämä rusetticollege oli kerrankin livenä nähtynä aivan yhtä ihana -jos ei ihanampikin- kuin tietokoneen ruudulla. Se halusi päästä röyhelöhelmaiseksi mekoksi yhdistettynä haaleaan vaaleanpunaiseen. Mutta kun vieressä oli toiseen settiin tarkoitetut vihreät housut, huomasin, että nekin sopivat mekkoon oikein hyvin. Ja mustapalloiset myös. Eli päätin tehdä useamman toisiinsa mätsäävän ylä- ja alaosan.

Näin ne alunperin suunnittelin:

Mutta aika kivalta näyttää näinkin?

Tai näin?

Muutama yhdistelmä puuttuu vielä näistä kuvista. Vaikka yleensä ompelen settejä, niin useimmiten tykkään kuitenkin valita kaapista erilaisia yhdistelmiä. Että näin näitä settejä kannattaisi varmaan aina ommella.

Vaaleanpunainen kukkakangas on muuten se kangas, jonka ostin ensimmäisenä, kun sain tietää että mahassani asustaa tyttö. Ja nyt tytön juuri täytettyä kolme vuotta kangas pääsi vasta vaatteeksi asti. Se ei ihan riittänyt kokonaiseksi paidaksi, joten laitoin hihat pitkittäin kahteen kappaleeseen, jatkoin niitä yksivärisellä trikoolla ja sauman päälle ompelin polvekenauhaa. Mustapalloiset leggarit on pienennetty reilunkokoisista kirpparileggareista. Leikkasin saumat auki, ompelin paikat kuluneiden polvien päälle ja rypytin liian pitkät lahkeet. Löysän kuminauhan leikkasin pois ja korvasin resorilla. Vaaleanpunaiset on modattu käytetyistä leveistä housuista vähän samalla tavalla. Limenvihreissä leggareissa on koristeena tähtinauhaa lahkeissa. Keltaiset ja vadelmanpunaiset leggarit ovat joustofroteeta ja muut trikoota.   

Ja sitten vähän sovituskuvia...

• Kaavat: Paidoissa reilusti muokatut Lime Lemon (OB 1/14) ja Little Lamb (OB 4/12), leggarit Ropina (OB 6/12)
• Koko: Housut 110 cm & paidat n. 98/104 cm
• Kankaat: Rusetit Neenuska, ponit Sari Ahokainen, kukat Löytö-Pala, muut sieltä sun täältä.

Palelua pakkasessa

Ehdinpäs ommella tänään vähän! Eilen vietettiin nuoremman 3-vee-synttäreitä ja siinä riitti koko päiväksi aivan riittävästi puuhaa, mutta tänään oli ihanan kiireetön ja rento päivä. :) Pikkusiskolle tein Minttu ja Ville -trikoosta singoallan ja kaveriksi vanhasta neulepaidasta leikatut leggarit. Ja ehdittiin jopa päivänvalolla ottamaan kuvat ulkona. Pakkasta oli reilut parikymmentä astetta, mutta pikaisesti hilpaistiin pihalla. Joululahjapaketista löytynyt Hello Kitty -hattu oli myös vielä kuvaamatta, joten lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Testasin uusimmasta Ottobresta tätä singoallan kaavaa, mutta oli kyllä ihan törkeän leveä kaava. Tasokuvan jälkeen kavensin paitaa vähän, mutta täytyy ottaa se vielä uudelleen käsittelyyn. Minulla on ollut tosi hyvä singoalla-kaava kaverilta piirrettynä, mutta se on jäänyt jo vähän pieneksi. Täytynee siis laittaa nämä kaksi kaavaa päällekkäin ja piirrellä siitä välimuoto, jotta saan seuraavasta vaatteesta vähän paremmin istuvan. Vaikka kyllä tästäkin vielä hyvä tulee pienen kaventelun jälkeen. Leggarit on kasattu palasista, kun ei S-kokoinen neule olisi muuten riittänyt, ja liika pituus on taltutettu rypyttämällä lahkeet.

Hattu on myös kierrätysompelus, johon on saksittu kirpparilta löytynyt villapaita. Korvien kohdalla on pul-kangasta tuulensuojana ja vuori on mikrofleeceä. Heijastimia löytyy kolmesta kohdasta ja eteen applikoin pikaisesti suosikkikuvan. Tarkoitus oli testata tähän silityskalvoja, mutta ei ne tarttuneetkaan villaan. Hattu sopii hyvin pinkkiin haalariin ja pysyy ainakin hyvin korvilla nauhojen ansiosta. Kaava on oma piirros. 

Pojan uusin setti oli odottanut koko viikon päivänvaloa, joten se kuvattiin myös nopeasti pakkasessa. Paita on vanhalla tutulla kaavalla, josta piirsin seuraavan koon ja kasvunvaraa tulikin juuri sopivasti. Housut on tehty tutulla kaavalla velourista, joka on kaivettu anopin kätköistä.

• Kaavat: Lime Lemon (OB 1/14), Ropina (OB 6/12), More Gray (OB 4/11) Jump (OB 1/08)
• Koko: Tytöllä 110 & pojalla 116 cm
• Kankaat: Sydäntrikoo Mussukat ja jalkapalloneulos Majapuu, muut kierrätetty tai saatu

Perinteitä vaalien

Ja heti koiran trikoopuvun perässä seuraa se varsinainen, tammikuun perinteinen yökkäripostaus. Molemmille lapsille valmistui kahdet yökkärit kummallekin. Näihin ensimmäisiin lähti idea siitä, kun lapset halusivat joskus syksyllä painaa kangasväreillä jotain ja ajattelin, että yökkäripaidathan olisivat hauska kohde. Poika painoi & piirteli koko paitansa ihan itse ja Pikkusiskon paita tehtiin yhdessä. Aurinkojen alla on nimet ja vuosiluvut. Paitoihin sopivat housut valmistuivat vasta nyt tämän vuoden puolella.

Alla olevat tein ajatuksella, että sain ylimääräisiä kankaita tuhottua hyllystä pois. Noshin puputrikoon tilasin jo joskus aikapäiviä sitten, mutta se meni heti kutistuspesussa niin järkyttävän harmaaksi/sinertäväksi, ettei sitä voinut kuvitellakaan käyttävänsä mihinkään päivävaatteeseen. Samassa koneessa pyöri viitisen muutakin kangaspalaa ja muut säilyivät priimana. Puput jäivät siis asustamaan hyllyyn niin pitkäksi aikaa, ettei kankaasta enää riittänyt yksistään koko yökkäriin. Eli jatkoin paitaa vähän yksivärisellä trikoolla. Ihanan pehmeä yökkäri siitä ainakin tuli, jos ei nyt niin kovin kaunis. :)

 

Ja sovituskuvaus sai aikaiseksi sellaisen hepulin, ettei tarkoista kuvista voinut unelmoidakaan...

• Kaavat: Night Owl ja Stripy Legs (OB 6/09)
• Koko: 104 & 116 cm
• Kankaat: Sieltä sun täältä

Harjiksen haalari

Jo monta kertaa peräkkäin on vuosi alkanut yökkäriaiheisella postauksella ja läheltä liippaa tälläkin kertaa. Sain tutulta pyynnön tehdä heidän kiinaharjakoirilleen uudet trikoohaalarit ja tässä ensimmäinen prototyyppi. Piirsin kaavat vanhan haalarin pohjalta ja aika hyvä tästäkin jo tuli, vaikkakin selässä oli kuulemma liikaa pituutta. Eli yksi kolmesta on nyt vaatetettu ja kaksi kaipailee vielä omiaan.

2013

Taas on aika perinteisen vuosikatsauksen. Tämä vuosi poikkesi ratkaisevasti edellisistä siinä mielessä, että palasin työelämään toukokuun alusta ja sitä myötä käsitöihin käytetty aika väheni ratkaisevasti. Kesällä en ommellut juuri ollenkaan, mutta onneksi syksyn myötä inspiraatio ja jaksaminen palasivat ainakin osittain, joten joka kuukausi tuli tehtyä edes pari postausta blogiin.

Mutta neulerintamalla oli todella hiljaista. Oikein hämmästyin, että enkö todellakaan saanut enempää valmiiksi kokonaisen vuoden aikana. Olen näköjään tehnyt vielä toisintoja samoista malleista, eli kaksi Rikkeä ja kolme Mutaveijaria, ja siihen päälle yhdet peruslapaset. En voi muuta sanoa kuin että toivottavasti tuleva vuosi lisää neuleinspiraatiota edes vähäsen!

Onnellista uutta vuotta 2014!