Kotoilumekko

Rennoksi kotonahiippailuvaatteeksi valmistui kirpparilta löytyneestä neuloksesta liivimekko sen verran isoilla taskuilla, että puhelinkin mahtuu niihin hyvin. Me asutaan kahdessa kerroksessa ja tuntuu, että puhelin on aina siellä väärässä kerroksessa, kun se soi. Myöskään ovikellon yhtäkkiä soidessa ei iske niin suuri paniikki, kun ei ole pelkät kalsarit jalassa. :) Tai onneksi ovikello soi meillä aika harvakseltaan, mutta Pikkusisko nukkuu edelleen päikkärit ulkona, joten oven ulkopuolellekin on kivempi mennä vähän säädyllisemmillä vaatteilla. Ja liivimekko sopii siihen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. 

Taskut tuli aluksi pari senttiä liian matalalle ja myös helmassa oli muutama sentti liikaa pituutta. Päätin siis leikata lähes valmiin mekon ronskisti poikki rintojen alta ja lyhentää helmaa sitä kautta pari senttiä. Samalla kun saumuroin kappaleita takaisin yhteen, laitoin etupuolelle framilonia antamaan tukea ja joustoa. Olenkin tuskaillut, kun minun ompelukoneeni ei suostu framilonia ompelemaan, niin PikkuHoon vinkistä laitoin sen tosiaan saumaan saumuroinnin yhteydessä. Kaikille muille tämä vinkki on varmaan ihan peruskauraa, mutta minulle se ei ollut. :) Harjoittelinkin sitä jo edellisen postauksen tunikan hihansuissa. Mutta tosiaan, virhe kääntyi voitoksi, sillä poikkileikkaus antoi perusmekolle kummasti enemmän ryhtiä ja ilmettä.

• Kaava: Oma
• Koko: n. 34/36
• Kangas: Kirpparilta